Ihmisäitini tekee aina välillä kankaasta niitä juttuja, joita ihmiset pitävät päällään turkin sijaan. Olen huomannut, että ensin on sellainen pehmoinen levymäinen kangas, joka sitten leikellään pieniksi paloiksi ja surruutellaan taas kokoon sellaisilla koneilla.

1339492.jpg

Äitini oli jättänyt keittiön pöydälle odottamaan suloisen tumman, aivan turkkini värisen kankaan. En ole koskaan vielä saanut toteuttaa unelmiani omasta viitasta, joten päätin ryhtyä toimeen. Otin kankaan varovaisesti pöydältä ja levitin lattialle. Voi miten suloisen pehmeältä se tuntuikaan suussani! Laitoin tassun kankaan päälle ja aloin nyhtää suullani toista kankaan reunaa ylöspäin. Näin se homma menee: ensin paloiksi ja sitten taas kokoon. Tässä välissä äiti jo huomasikin suunnitelmani ja tuli ottamaan kankaan minulta pois. Jostain syystä äiti ei alkanutkaan siitä mitään heti tehdä vaan laittoikin sen pesukoneeseen. Kuolatahroja, pyh.

1339488.jpg