Olin tänään ihmisäitini kanssa mukavalla aamukävelyllä. Sain ihan rauhassa haistella maastossa olevia ihania tuoksuja. Kyllä olikin paljon postia luettavaksi! Yhdessä kohdassa oli ihan kuraista ja märkää, ja minä tyttö päätin selvitä siitä ihan kuivin tassuin. Otin vauhtia, ponnistin ja pääsinkin ongelmitta kuran yli! Äiti taisi hieman yllättyä, kun en enempää riehaantunut. Enhän minä aina voi olla kova meno päällä, joskus voi ottaa vain yhdenkin loikan.

Kotiin päästyäni toivoin pääseväni parvekkeelle loikoilemaan, mutta ei äiti minua sinne päästänyt, taaskaan. Onneksi siinä huoneessa, jossa yleensä nukun ihmisten kanssa, on sellainen pehmeä koroke. Yleensä en sinne mene, koska ihmiset ovat sen vallanneet. Huomasin kuitenkin siellä ihmisisäni yöhousut ja päätin hieman tutkia niitä. Äiti kuitenkin huomasi touhuni ja tuli komentamaan minua alas. Siinä vaiheessa vasta kaksi jalkaani oli pehmeällä korokkeella, mutta päätin nostaa loputkin sinne. Siitähän äiti sitten hurjistuikin... Olin kuulemma sotkenut lakanat kuraisilla tassuillani. En minä vaan sellaista huomannut. Joka tapauksessa äiti nylki korokkeen ja sen päällä olleet pehmusteet, minkä jälkeen heitti ne siihen ääntä pitävään laitteeseen huoneessani. Ihmisetkin aina loikoilevat sillä korokkeella, niin miksen minäkin... En ymmärrä, mikä ero siinä on.

1028335.jpg

Täytyy sitten nukkua jossain muualla. Äiti sulki nukkumahuoneen oven, joten en pääse sinnekään lepäilemään. Pakko kai tyytyä nukuttelemaan parvekkeen oven edessä. Mutta jonain päivänä haluan ihan oman pehmeän nukkumakorokkeen...