Kaikki alkoi siitä, kun isä ja äiti pakkasivat kasseja kotona. Tiesin pääseväni mukaan, koska yhteen reppuun pakattiin iso pussillinen ruokaani, herkkupaloja, oranssi herkkupalloni sekä rakas Jonna-apinani. Odottelin lähtöä kovasti ja varmuuden vuoksi olisin lähtenyt tallustelemaan autolle jo hyvissä ajoin etukäteen. Ensin kuitenkin isä vei tavaroita autoon, eikä antanut minun kuitenkaan auttaa, vaikka tarjouduinkin.
Lähdimme liikkeelle autolla, mutta yht'äkkiä matka kuitenkin katkesi ja nousimme autosta. Sivistyneenä nöffinä ja Tampereen kaupungillakin useita kertoja kävelleenä tunnistin meidän olevan edelleen kotikaupungissani. Olin aika yllättynyt, että emme sitä kauemmaksi lähteneet. Hetken kuluttua kävelimme kuitenkin kohti matalaa taloa, jossa oli erikoinen ovi. Menin vauhdikkaasti sisään. Sitten tulikin ongelmia eteen, kun piti nousta kokonaista kolme porrasta ylöspäin. Se kuitenkin kannatti, koska pääsimme siinä talossa omaan huoneeseen!
Huoneessa oli pieni ikkuna, joka oli kuin suunniteltu nöffille. Katselin ulos, kun ihmiset kulkivat ikkunan ohi ja osa ilmeisesti tuli sisälle samaan taloon kuin mekin. Osa meni naapuriin. Taas oli hieman yllätys, kun talo lähtikin liikkeelle! Isä ja äiti vaikuttivat kuitenkin rauhallisilta, joten ilmeisesti talon liikkuminen kuului asiaan. Kohta minulle laitettiinkin iltaruoka ja pääsin nukkumaan. Yön aikana talo pysähtyi joitain kertoja, mutta sain silti melko hyvin nukuttua.
Aamulla talo pysähtyi pidemmäksi aikaa ja pääsinkin ulkoilemaan sen viereen. Pissasin sellaisen kyltin takana, jossa luki Rovaniemi. Taloon, tai junaan niin kuin ihmiset sitä tuntuivat kutsuvan, en olisi enää suostunut menemään sisään, mutta sinne minut vain pakotettiin. Hetken aikaa katselin maisemia ja otin vielä pienet nokoset. Sitten talo taas pysähtyi ja menimme ulos. Tällä kertaa myös tavaramme tulivat mukaan. Ilmeisesti aloimme olla perillä määränpäässämme.
Kävelimme autolle, joka muistutti hyvin paljon vanhaa autoamme. Isä avasi takaluukun ja minä ajattelin, että sinnehän minä sitten kai täälläkin menen. Minut kuitenkin pysäytettiin, koska tämän auton takakontissa ei ole kuulemma lainkaan ikkunaa! No, suostuin sitten istumaan äidin kanssa auton takapenkille, vaikka se eettisesti hieman arveluttavaa olikin. Ajelimme tovin ja saavuimme mökille.
Lapissa viihdyimme koko pääsiäisen. Oli ihanaa kun ympärillä oli runsaasti lunta. Oikeastaan sitä oli hiukan liikaakin, koska penkalle ei voinut mennä lainkaan pissalle, kun upposin aivan mahaa myöten lumeen. Lumesta ja ulkoilusta sain nauttia normaalioloja enemmän.
Heti ensimmäisenä yönä nukuin tavalliseen tapaani ainakin osittain sängyn alla. Koska makuuhuone oli melko pieni, päätin mennä kokonaankin sängyn alle, koska siellä tilaa oli runsaasti. Aamulla olikin yllätys, kun en meinannut mahtua sängyn alta pois. Onneksi isä löysi ruuvimeisselin ja irrotti yhden laudan auttaakseen minua. (Sänky oli kiinteästi paikallaan...)
Eräs tapaus, jonka matkaltani muista erittäin hyvin, ovat ne ihanat tuoksut, joita kuistin laatikosta haistelin. Alkuun haistelin vain rakosista, mutta sitten minulle avattiin laatikon kansi. Sieltä löytyi ihanan karvaisia poron taljoja. Sellaisen olisin voinut kotiinkin ottaa!
Nyt olen kuitenkin taas jo kotona ja odottelen innolla seuraavaa vierailua tuohon lumimaahan. Mahdollisesti keskellä kesää se voisi olla virkistävää vaihtelua! Hyppäisin syvään lumeen ja antaisin lumihiutaleiden tunkeutua syvälle paksuun turkkiini ja tuntisin sen viilentävän vaikutuksen...
Kommentit