Olenkohan vielä aikaisemmin kertonutkaan, kuinka rakastan käsitöiden tekemistä? Äitinikin on kova sommittelemaan kankaita yhteen sellaisilla meluavilla laitteilla ja viime aikoina myös langasta väkertelemään mitä ihmeellisimpiä asioita. Ne kankaan käsittelykoneet ovat makuuhuoneessa pöydällä ja joskus pienenä huomasin sen sisuksissa pienen lankarullan. Maistoin sitä hiukan ja eikös äiti taas suuttunut minulle! Kerran ei ollut lankaa paikallaan, mutta sellaiset pienet muoviosat, jotka nekin maistuivat hyvältä. Tosin, ehdin syödä niistä vain toisen, koska sitten minua taas vietiin...

Olen suunnitellut täksi jouluksi joululahjoja isälle ja äidille sekä mummolleni. Huomaatteko:

1106363.jpg


Tarkalleen ottaen, ette varmaan kovinkaan hyvin huomaa, mitä suunnittelen :) Seuraava kuva selventää suunnitelmiani:

1106362.jpg

Taas puuhani tosin keskeytettiin ja kavalasti possunkorvan lupauksen voimin suostuin luopumaan suunnitelmistani.

Ihmiset syövät aika lailla jatkuvasti, vaikka minä saan ruokaa vain aamulla ja illalla. Itseään saavat syyttää kuolaisista tassunsuojaimistaan.

1106361.jpg

Viime aikoina ovat ihmiset antaneet minun aina välillä vierailla parvekkeella. Olen siellä hetken torkutellut ja sitten tullut oven taakse pyytämään sisälle pääsyä. Yleensä pieni kopautus oven ikkunaan  riittää, mutta kerran äiti meinasi unohtaa minut kokonaan sinne! Onhan minulla paksu turkki, mutta en minä silti parvekkeella asumaan jäisi.

Tänään nautistelin lumesta ulkona. Eilen oli aivan märkä ja loskainen ilma, mutta tänään oli kaikki paikat taas aivan valkoiset ja pehmoiset. Haistelin lunta ja leikin vaanimisleikkiä äidin kanssa. Sain melkein koko kävelyn ajan haistella rauhassa muiden koirien jättämiä viestejä. Olipa ihana kävely!