Aikaisemmin tänä syksynä sain jo kokea sitä valkeaa ihanuutta, jota jo pariin otteeseen olen elämäni aikana tuntea tassujeni alla. Ihmiset puhuvat siitä nimillä talvi ja lumi. Minulle se on sitä valkoista nuuhkutettavaa! Toisten koirien jättämät viestit säilyvät paljon pidempään luettavissa, kun se jää valkoisen aineen pintaan.

Toissa päivänä sitä valkoista taas ilmestyi. Lauantaiaamuna ihmisäitini katsoi ikkunasta ulos ja sanoi "Nyt se alkoi!". Ehdin jo ihmetellä, mitä on tapahtumassa, mutta kyllähän se aamukävelyllä minullekin selvisi. Siellä satoi valkoista lunta, niin kuin ihmiset sitä nimittävät. Nuuhkin sitä hieman, mutta kuten aikuisen nöffin kuuluu, pysyin erittäin rauhallisena enkä yhtään villiintynyt ensitapaamisemme aikana. Samalla kertaa tapasin myös ystäväni Iineksen, jolle oli kotiin ilmestynyt pienenpieni musta Nalle. Se on kuulemma vielä nuori pentu, kuten mekin Iineksen kanssa olimme tutustuessamme. Yritin tutustua Nalleen, mutta sitä taisi hieman pelottaa suuret silmäni.

Eilen omistajani jättivät minut koko päiväksi yksin kotiin! Olin aivan maani myynyt, muta sainhan kerrankin vedellä päiväunia aamusta iltaan. Iltapäivällä kuulin, kuinka avain kävi lukossa ja ajattelin omistajieni palaavan kotiin. Mutta kuka sieltä tulikaan! Oma rakas mummoni ja vaarini! Taisin vahingossa nuolla mummon koko naaman märäksi, mutta mummo vaan on niin ihana! Menin heidän kanssaan pitkälle kävelylle. Olipa mukavaa, kun mummo ja vaari minua ulkoiluttivat! Olihan aivan asiatonta omistajiltani jättää minut yksin kotiin...

Tänä aamuna olinkin sitten äitini kanssa kävelyllä. Menimme sille kotini lähellä olevalle järvelle, jossa välillä kesäisin käyn viilentämässä oloani. Tavanomaisessa uimapaikassani yritin katsella vetta ja hiukan koskeakin, mutta siihen oli kasvanut merkillinen kalvo, joka nitisi ja natisi astuessani sen päälle. Eihän se mikään uusi juttu minulle enää ole, mutta onhan se aina harmi, kun uimapaikkani sillä tavalla suljetaan. Viime aikoina en ole kyllä muutenkaan päässyt uimaan. Ehkä sitten taas ensi kesänä, kun olen läkähtyä kuumuuteen!

Olisihan niitä juttuja muitakin kerrottavana, mutta taidanpa jättää seuraavaan kertaan. Nyt alkaa jo silmäluomiani painaa.